"Siihen aikaan antoi keisari Kissastus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava kissanhankinta. Tämä kissanhankinta oli ensimmäinen ja tapahtui Leijonan ollessa Pepsi-Kolan käskynhaltijana. Kaikki menivät joko eläinkauppaan tai löytöeläintaloon, kukin omaan kaupunkiinsa.
Niin myös isäntä lähti Kontulasta, Helsingin kaupungista ja meni kissanhankintaa varten Itä-Pakilaan, Hesyn Eläinsuojelukeskukseen, sillä hän halusi löytökissan. Hän lähti sinne yhdessä emännän kanssa, jolla oli jo kissa. Heidän siellä ollessaan tuli paikalle uusi löytökissa, ja isäntä näki sen, esikoiskissansa. Hän rapsutti kissaa ja otti tämän syliinsä, koska ei raaskinut laittaa tätä loossiin.
Sillä seudulla oli hoitajia yöllä ulkoiluttamassa kissojansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Kissaenkeli, ja kissamainen kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi hoitajat, mutta enkeli sanoi heille: "Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on eräälle Hesyn Eläinsuojelukeskuksessa löytynyt koti. Se on hyvä juttu. Tämä on merkkinä teille: te löydätte kissan, joka makaa tyytyväisenä sylissä."
Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen kissapesue, joka ylisti Jumalaa sanoen: Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joilla on kissoja.
Kun kissaenkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, hoitajat sanoivat toisilleen: "Nyt Itä-Pakilaan! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä enkeli meille ilmoitti." He lähtivät kiireesti ja löysivät emännän ja isännän ja kissan, joka makoili sylissä. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli kissasta sanottu. Kaikki, jotka kuulivat hoitajien sanat, olivat ihmeissään. Mutta isäntä kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä.
Hoitajat palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti