Kirkosta viisuihin

Olin tänään jalomielinen ja annoin päivänsankarin saada palstatilaa blogistani. Kehräävät onnittelut kämppikselleni!

Tämän aamun lehdessä (HS) oli mukava kuva Ahvenanmaalta, jossa oli kirkossa kissa. Minua voisi tuommoinen kirkkokissailu kiinnostaa. Olen kuullut, että kirkot on aika isoja paikkoja, ja niissä on monta penkkiä, mihin käpertyä päiväunille. Siinä kuvassa oleva kissa oli kyllä aika paljon minun näköinen, mutta jotenkin luulen, että se oli tyttökissa.

Tämän kuvan voisin laittaa profiilikuvakseni, jos vaikka hakisin tyttökissakaveria.

Kirkossa on kuulemani mukaan myös usein musiikkia. Minä olen aika tottunut musiikkiin. Emäntä laulaa paljon ja illalla meillä soi yleensä semmoinen miesäänimusiikki semmoisesta laitteesta. Emäntä kertoi, että niitä lauluja voi kuulla kirkossa. Aika rauhallisia ja mukavia lauluja ovat, niihin voi jopa nukahtaa. Otin taas hiiren kauniiseen tassuuni ja selvitin, että kyseessä on Samuli Edelmannin virsilevy.

Mutta eilen ja muutama päivä sitten tuli tv:stä vähän erilaisempaa musiikkia. Ne on euroviisut. Ja tiedän, että huomenna ratkeaa voittaja. Euroviisut on sellainen tapahtuma, jossa on monenlaisia musiikkiesityksiä eri maista. En ihan kaikkia ymmärrä, jotkut on aika kamalia, mutta osa on jopa Leijonan korviin ihan kuunneltavia. Usein niillä ihmisillä on jotain hassuja vaatteita ja kiemuroita, sitten siellä liehuu paljon lippuja, ja lopuksi siellä sanotaan numeroita. Viimeiseksi se, kuka saa eniten numeroita, voittaa ja saa laulaa uudestaan. Silloin kun se laulaa, sataa sellaista hassua silppua. Minusta olisi kivaa ottaa niitä silppuja kiinni. Semmoiset on euroviisut.