Minä soittelen, minä soittelen

Olen soitellut viime aikoina aika paljon eri soittimia. Meillä on monia semmoisia, jotka soi, kun niitä liikuttaa, näpyttää tai jotain muuta tekee. Ainakin meillä on tuommoiset Mara-Katit (emäntä: Ne ovat marakassit.). Ne ovat varmaan jotain kissamaista alkuperää. Mutta ne on aika liukkaat, niin ei pysyneet tassuissa kovin hyvin, kun yritin ottaa. Hassu ääni niistä ainakin lähti, sellainen rapiseva.

Tiistaisin meillä on aina isännän ja pikkuemännän kanssa bänditreenit, kun emäntä on laulamassa muualla. Usein minä olen lähinnä harjoitusyleisönä, mutta tällä viikolla halusin soittaa vähän kitaraa. Siitä ei kukaan ehtinyt ottaa kuvaa tai videota. Luulen kyllä, että pikkuemäntä oppii pian ottamaan kuvia meistä, kun se osaa jo laittaa melkein itse muumilaulun päälle emännän kännykästä.

Emännällä on sellainen putkimainen soitin, mihin pitää puhaltaa, että tulee ääntä. Minä en ihan vielä ole saanut ääntä siitä, mutta aika hassulle se haisee. Sellaiselle metalliselle, melkein korulle. Minusta soittimet on aika kivoja, mutta en ole vielä päättänyt, mikä olisi minulle sopivin instrumentti. Tuo on hassu sana, melkein kuin se silmälasikauppa.