Hierojalla

Näin syystalvella on mukavaa vain olla, etsiä mukavia makuupaikkoja, joissa on mahdollisimman lämmin olla. Syli on tietysti yksi sellainen. Välillä makoilussa menee paikat jumiin, joten täytyy vaatia rapsutteluja ja hierontaa.

Vauvasta on tullut jo niin iso, että se voi toimia minun hierojana, kuten tuosta videosta näkyy. Ja minä voisin hieroa vauvaa, jos se haluaa vastavuoroisen palveluksen, ainakin pusken sen jalkoja.

Olen kuullut, että ihmiset käyvät joskus hierojalla. Emäntä ja isäntäkin käyvät. Emäntä sanoi, että sen hartiat menee jumiin vauvaa kantaessa ja hoitaessa. Minusta se liiottelee, kun vauva on vielä niin pieni. Painaa vähemmän kuin kämppikseni. Minun mielestä parempi ratkaisu olisi käyttää sekin aika hyödyllisemmin eli minun rapsuttamiseen. Kyllä siinä hartiajumi aukeaa ja lihas rentoutuu.

Teljettynä

Tänään tapahtui paljon. Aamulla emäntä otti mattoja pois ja laittoi pahveja lattialle. Me kämppikseni kanssa kuljimme ihmettelemässä. Minä vähän liukastuinkin siinä pahvien liukuessa parketilla. Sitten kohta tuli isäntä ja nappasi meidät kiinni. Minä kyllä tein vastarintaa, sillä ei Leijonaa sovi niin kohdella!! Isäntä telkesi meidät työhuoneeseen. Sitten meille tuli joku vierasääninen, ja sillä taisi olla jotain äänekkäitä työkaluja mukana. Kuulin sen, vaikka ovi olikin kiinni.

Kämppikseni tuumasi, että mennään yllättämään vieras. Yllätimme kuitenkin isännän, emännän ja vauvan aamupalalta. Ei meitä niin vaan teljetä oven taakse. Kämppikseni sai nimittäin oven auki raa'alla voimalla ja kissan nokkeluudella. Täytyy sanoa, että on siitä - ihme ja kumma - joskus hyötyäkin. Se uskalsi ensimmäiseksi pahveille juoksemaan, minä tulin varovaisemmin perässä. Mutta sitten isäntä tuli taas ja kantoi meidät telkien taakse. Rimpuilin vastaan, mutta ei auttanut.

Kohta kuului kamalia ääniä, eikä minun enää tehnyt mieli lähteä ääntä kohti. Emäntä kertoi vasta illalla, että parvekkeella tehtiin jotain remonttia. Minä luulen, että viime viikon kissavankilanäky oli enne tästä. Täytyykin tulevassa seurata paremmin ennusmerkkejä, niin osaisin varautua paremmin.

Vaikka vankilamme oli tuttu ja vaikka minä siellä harvoin oleskelen, keksin siellä paljon tekemistä. Kiipesin kirjahyllyn päälle, hyppäsin kämppikseni avaaman vaatekaapin hyllylle ihanan pehmeiden villapaitojen sekaan. Löysin myös isännän tuoman vesilasin työpöydältä. Mutta jos tämmöinen tapahtuu uudestaan, voitte olla varmoja, että eivät isäntä ja emäntä selviä seurauksitta.

Mitä näkyy?

Leijona lupas taas että saan kirjottaa, ku mä lupasin et laitan sen kuvan kans. Se haluu aina esille. Ei se haittaa mua. Mä voin mennä piiloonki, mut on iha kiva välillä kertoo kuulumisia.

Me ollaan seurattu luontoa. Nyt on paljo vähemmä vihreetä ku vähä aikaa sitte. Näis kuvissa me katotaan oravia ja pikku lintuja. Mä ne huomaan eka ja sit pirän sellasta vaanimis ääntä ja sit Leijona tulee kans. Emäntä sano sitä käkätykseks, sitä ääntä siis. Oiskohan mun ääni sopiva vaaleihin? Ku siellä tarvitaan ääniä.

Meillä on käyny vieraita taas. Ne on kivoja. Ja niillä on kivoja kenkiä. Jotkut sano, et mä oon kasvanu. Niin oon mä iha aikuine. Eiks aikuisille tuu mahaa ja silleen? Vauva on ottanu mun turkista kii. Mut ei se useinkaa mua rapsuta. Mä luulen, et se ei aina huomaa mua ku mä oon musta. Leijona on paljo värikkäämpi. Nyt pitää mennä. Laiskottaa.

Säikyttelyä

Olen varuillani - kuuntelen - jotain tapahtuu.

Meidän talossa tapahtuu jotain outoa. Eilen, kun olin ihan rauhassa katselemassa ulos työhuoneen ikkunasta, nousi ikkunan taakse jokin ihmeellinen juttu, joka piti ääntä. Asumme toisessa kerroksessa, joten ihan jokapäiväistä ei ole, että ikkunan takana on jotain. Se oli kyllä ulkona, ettei täällä sisällä sentään, mutta minä säikähdin! Minä olin varma, että se on avaruusolio tai kissavankila.

Emäntä sanoi, että talossa uusitaan vesirännejä, ja se oli jonkin sortin nosturi, mikä ikkunan taakse ilmestyi. Emäntä yritti ottaa kuvan, mutta minä juoksin pakoon häntä pörrössä ja alhaalla. On se kyllä, että tuommoisia outoja tulee rauhallista kissanelämää säikyttelemään! Sitten vietinkin loppupäivän visusti poissa työhuoneesta.

Illalla kyllä nautin koulutukseni hedelmistä, kun isäntä kylvetti vauvaa. Tiedän, ettei siihen puuhaan tarvita emäntää, joten minä kiehnäsin emännän jaloissa, mau'uin kutsuvasti, sain houkuteltua emännän makuuhuoneeseen, istutin sen sängylle ja asetuin sopivasti viereen rapsutettavaksi. Ihan hyvin on emäntä oppinut, koska totteli toiveitani. Oi, välillä kaipaan aikoja, kun emäntä oli kokonaan minua varten. Mutta on vauva ihan kiva.

Oon Leijonaksi syntynyt mä vainen

...Näin kerran unta joutsen taivahainen mun antoi hetken kanssaan taivaltaa...

Olen taas kunnostautunut lehtien lukijana. Viime aikoina on ollut yllättävän paljon kissa-aiheisia uutisia eri medioissa. Tämä osui silmiini/turkkiini nyt. Kuten kuvasta näkyy halusin perehtyä aiheeseen syvällisesti.

Kissa joutsenen selässä. Se kuulostaa ylväältä ja lennokkaalta menopeliltä. Voisin jopa kokeilla, jos kohdalle sattuisi. Se vaan on kurjaa, ettei niitä joutsenia taida ihan joka kerrostaloparvekkeen alla odotella.

Näen jo kissansieluni silmin tulevan elämäkertani nimen "Leijona Holgerssonin retket - matkani joutsenen selässä". Mutta sitä odotellessa taidan vaan katsella lehtiä ja kuunnella lentävien kissojen tai ihmisten tarinoita.

Niin, ihmiset lentää peltisillä joutsenilla, emäntä kertoi. Sekin on lentänyt monta kertaa. Jotkut ihmiset pelkää lentämistä, toiset taas lintuja. Minä en pelkää kumpaakaan. Ainakaan paljoa.

Musiikkia korville

Äänenavausta.

Emäntä on kova laulamaan. Viikonlopun se oli kuulemma laulamassa, kun se oli poissa kotoa. Ja vauva saa päivässä kuulla vaikka mitä lauluja. Siitä olen kyllä oikein iloinen siitä, että monissa lauluissa kerrotaan kissoista. Paitsi ei kyllä niissä lauluissa, joita emäntä harjoittelee papereiden kanssa. Ne on ihan outoja lauluja, kun ei niistä aina saa selvää, mitä niissä lauletaan. Emäntä kertoi, että ne on kuorolauluja, ja että joku toinen stemma laulaa välillä sanoja tai melodiaa.

Minusta on hassuja sanoja nuo kuoro, stemma ja melodia. Emäntä selitti minulle, että tuo stemma tarkoittaa alttoa tai tenoria tai jotain semmoisia. En ihan varma ole, mitä ne tarkoittaa, mutta ne on varmaan musiikkia. Ei ne ainakaan syötävää ole. 

Tiedän, että kissatkin osaa laulaa. Aristokateissa ja Cats-musikaalissa ainakin. Minäkin osaan laulaa. Kämppikseni räppää mielummin, kun se mouruaa niin terävästi. Mutta minun ääni on kaunis, hento ja lyyrinen, niin ainakin emäntä sanoi.

Voisin ehkä perustaa kissakuoron, mutta en kyllä tiedä, olisiko se kollikuoro vai sekakuoro. Sen nimi voisi olla Leijonan Laulajat. Laulaisimme vain kissa-aiheisia lauluja. Joulukonsertissamme olisi ainakin seuraavat kappaleet: "Hei, tonttukissat hyppikää!", "On kissa syntynyt meille", "Kissojen jouluyö", "Taas kaikki kauniit kissat" ja "Kissan kotiin tuoda saamme".

Sankarikissaksi?

Luin Leijonan Uutisista kissasta, joka luovuttaa verta. En ollutkaan koskaan ajatellut, että verenluovutus olisi mahdollista tavalliselle kissalle! Minulla heräsi tietysti heti ajatus ryhtyä Sankarikissaksi. Olisi hienoa, jos voisi auttaa kissaveljeä tai -siskoa hädässä. Ja ennen kaikkea olisi hienoa saada tuommoinen arvonimi!

Matkalla hyväntekijäksi on kuitenkin kaksi muttaa. Ensiksi se, ettei tarkkaa ikääni tiedetä ja luovuttajaksi hyväksytään enintään kahdeksan vuoden ikäiset. Periaatteessa tämä ei varmaan ihan vielä ole poissulkeva tekijä, sillä arviolta olen noin seitsemän. Toisekseen en ole vaadittavaa vähintään kuutta kiloa. Mutta en ole varmaan kovin kaukana siitä, joten jos saisin kunnon lihotuskuurin ensiksi, ehkä minut hyväksyttäisiin luovuttajaksi!

Olen kuullut, että jotkut ihmiset on käyneet verenluovutuksessa jopa sata kertaa. Se on aika paljon se. Emäntäkin on joskus käynyt ja tullut kotiin ihan lakananvalkoisena. Nyt se ei saa mennä, kun vauva on niin pieni. Eikä vauvakaan saa vielä mennä. Toivottavasti joku lukijoistani innostuisi menemään verenluovutukseen. Tästä löytää tietoa siitä, missä ja milloin voi käydä. Ihmisetkin tarvitsee verta. Tosin Sankarikissa kuulostaa paljon hienommalta kuin Sankari-ihminen.

Kissan päivä

Tänään on Eläinten päivä. On hienoa, että meidät eläimet muistetaan valtakunnallisesti ihka omalla päivällä. Aion kuitenkin tehdä aloitteen, että tulisi myös vuosittainen virallinen Kissan päivä. Tai oikeastaan voisi olla vaikka kokonainen viikonloppu, joita voisi kutsua Kissanpäiviksi.

Kuulemma kymmenisen vuotta sitten oli Eläinten päivän teemana Kissan päivä, mutta ei se riitä, että vain kerran kymmenessä vuodessa. Me tarvitsemme jokavuotisen virallisen juhlapäivän, jolloin emäntämme ja isäntämme ottavat lomaa töistään, pistävät vauvansa hoitoon, rapsuttavat ja paijaavat meitä kissoja ja antavat meille herkkuruokia. Eikä kyllä olisi ollenkaan pahitteeksi, että saisimme myös jotain kivoja lahjoja.


Minulle tämän aamun kohokohta oli puikahtaa makuuhuoneeseen, kun vauva oli isännän vieressä aamupäiväunilla. Vauva oli juuri heräilemässä ja avasi silmänsä juuri, kun minä työnsin kuononi hänen naamansa lähelle. Olipas se ilme! Hetken päästä se yritti koskea minuun. Minä annan sen kyllä koskea, koska se osaa niin nätisti hipaista.

Ehkä minun emännän ja isännän ei tarvitsisi viedä vauvaa hoitoon Kissan päivänä, kunhan muistavat, että minun tarpeista täytyy huolehtia ensimmäiseksi. Tänään olenkin saanut rapsutuksia sekä olen makoillut niin emännän kuin isännänkin sylissä. Vielä ajattelin näyttää tämän ilmeeni ja herkutella illan päälle katkaravuilla. Ehkä annan vauvan vielä vähän silittääkin minua.

Vahtikissa

Näin me katselemme toisiamme.

Minun mielestä lastenhoito on ihan lasten leikkiä! Tai siis ainakin omat vauvanhoitovuoroni sujuvat kyllä oikein hyvin. Olen oppinut paljon emäntää seuraamalla ja osallistumalla. Mutta muistan myös vahtia ympäristöäni. Täytyyhän sitä pitää huolta siitä, ettei vauvalle satu mitään tai esimerkiksi emäntä tai isäntä tule ottamaan vauvaa silloin, kun on minun vuoro.

Olen huomannut, että vauva tykkää minusta ja on aika hyvällä tuulella aina seurassani. Se on minun hyvästä myötävaikutuksesta oppinut jo sanomaan kissa! Kuunnelkaa vaikka, ihan selvästi. Tämä video puhukoon puolestaan.