Kiipeilyä

 

Meillä on tällainen kiipeilyteline-raapimispuu. Minä käyn yleensä lähinnä teroittelemassa kynsiäni siihen, kämppikseni puolestaan menee usein piiloon tuonne mökkiin. Emäntä otti näitä kuvia todistusaineistoksi siitä, että olen minäkin siellä majassa ollut.

Kämppikseni alkaa olla niin iso, että sen takamus vyöryy jo noiden tasojen yli ja häntä roikkuu ulkopuolella. Minä olen sen verran pieni, että mahdun oikein hyvin.

Minä kiipeän tuonne kynsien avulla pylväitä pitkin, mutta aivan ylhäällä asti en oikeastaan ole koskaan käynyt. Ei siksi, että kämppikseni pitää sitä omana valtakuntanaan, vaan siksi, että siellä vähän huimaa. Kämppikseni hyppelee sinne - ensin pöydältä, sitten tasolta toiselle.

Kun ei täällä kotosalla puuhun päästä, niin tämä meidän puu on oikein hyvä korvike. Vaikka ihan viime aikoina en ole kyllä kovin usein jaksanut kiipeillä. Vauvan sänkyyn hyppääminen on ollut paljon jännempää. Tulen kyllä heti sieltä pois, jos emäntä huomaa.

Emäntä näytti minulle muuten yhden kivan kissapuukuvan. Tuommoisen logon minäkin tarvitsen blogiini!