Ikuista rakkautta

Olen surullinen. Minut kauniilla silmillään hypnotisoinut Viivi-kissa on nukkunut ikiuneen. Emme koskaan tavanneet tässä elämässä, vaikka häntä salaisesti palvoinkin siitä saakka, kun hän kävi blogissani vierailulla. Ehdin haaveissani perustaa jopa perheen hänen kanssaan.

Kuulin jostain, että rakkaus on ikuista vain elokuvissa tai silloin, jos kuolema heidät erottaa. Ikuisuus on aika pitkä aika, varsinkin kissalle, mutta tuommoinen kaunokainen sen kyllä ansaitsisi.

Ihan vasta myös yksi toinen melkein tuttu kissa nukkui pois. Jotkut on sairaita, toiset vanhoja ja kolmansille sattuu jokin onnettomuus. Sitä ei koskaan tiedä, mitä itselle tulee eteen, tai muille. Siksi on hyvä osata nauttia hetkestä ja niistä, ketkä ovat lähellä.