Merielämää

Emäntä ja pikkuemäntä oli käyneet sellaisessa paikassa, missä on paljon eläviä kaloja. Kuulemma rapujakin, ehkä katkarapuja. Onneksi kämppikseni ei ollut siellä, se olisi voinut tulla hulluksi. Tai sitten se olisi lähtenyt kipinkapin karkuun, kun se olisi huomannut, että ei ne olekaan kylmässä ja kuivassa pakastimessa vaan märässä vedessä. Siinä yksi syy, miksi minä tykkään enemmän kinkusta. 

Tosin en minä vettä pelkää, ainakaan samassa määrin kuin kämppikseni. Voisi olla jännittävää, jos meillä olisi tuommoinen kala-allas ja saisimme sieltä pyydystää syötävää. Olen nähnyt sellaisia pieniä maljakontapaisia joissakin piirrosohjelmissa ja sarjakuvissa. Niissä on sellainen kullanvärinen kala odottamassa vedessä, että kissa nappaa sen.

Vaikka en minä mikään kalatuotteiden ystävä ole. Enää. Ennen kämppikseni tykkäsi enemmän lihasta ja minä kalasta, mutta nykyisin osat ovat vaihtuneet. Mutta jauhelihan perään kämppikseni kyllä kuolaa.