Kohtasin tänään taas pelkoni. En kohdannut kännykän soittoäänien kavalkaadia vaan pölynimurin. Sitä voisi sanoa jopa The Pelottavaksi, jos haluaisin yhdistellä erilaisia kieliä.
Yleensä menen korkealle ja kauas piiloon kyseistä vekotinta, mutta nyt kun se ei ollut käynnissä, uskaltauduin sopivalta etäisyydeltä sitä tarkkailemaan. Sitten lopuksi jo vähän lähempääkin.
Pikkuemäntä ei juurikaan pelkää tuota, mutta vedenkeitintä ja seinäkellon sekuntiviisaria se kyllä pelkää. Niin ja isännän kylpytakkia. Vaikka se pelkää, se kohtaa myös pelkonsa, sillä aina se katsoo niitä pelottavia asioita vähän matkan päästä, kun kohdalle osuu.
Minä uskon, että pelottavat asiat muuttuuu vähemmän pelottaviksi, kun niihin tutustuu paremmin. Ainakin ovikellon ääni on muuttunut hirmuisen pelottavasta jopa vähän lupailevaksi. Olen nimittäin oppinut, että ovikellon soimisen jälkeen tänne voi tulla joku tosi hyvä rapsuttaja käymään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti