Ihana minä

Tiedän, että olen söpö ja ihana. Ne ovat tärkeimmät kissaa ja Leijonaa koskevat adjektiivit, joita ei yleensä kyllä seurassa parane sanoa. (Tiedän muuten, että tuo a-sana, jota käytin, on joillekin vaikea oppia tai siis se, mitä se tarkoittaa.) Luulevat kaikki vielä, että olen pieni ja heikko. En edes ole, sillä olen eläinten kuningas! Sitä paitsi fiksu ja filmaattinenkin. Osaan ottaa ja antaa hellyyttä. Kun makoilen jossakin, ja sitten joku tulee katsomaan, katson häntä silmiin ja kellahdan kyljelleni, että saa rapsuttaa. Et voi vastustaa. Turkkini on vieläpä ihanan pehmoinen.

Ymmärrän hyvin ihmispuhetta, varsinkin emäntäntäni kanssa kommunikoin hyvinkin sujuvasti. Minua ihmetyttää ihmiskielessä se, miten söpö ja ihana sisältävät usein ajatuksen jostain pienestä ja hentoisesta. Ja sitten taas kuningas-sana tarkoittaa jotain isoa ja tärkeää. No en kiistä sitä, mutta ihmettelen vain, että sanat eivät tarkoita vain yhtä asiaa, vaan niillä on suurempiakin merkityksiä.

Ja asioilla on monia nimiä. Kuulin, että sitä valkoista, jota on maassa ja puussa ainakin melko usein ollut elämäni aikana mutta ei kyllä just nyt ole, ja mitä olen katsellut varsinkin pakastimen päällä istuessani, kutsutaan jollain toisella kielellä vaikka kuinka monella erilaisella sanalla. Minulle riittäisi yksi, joka tarkoittaisi montaa muutakin: kylmää.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa
Se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.

Emäntäni meinasi kirjoittaa että lukijaa. Ehkä niinkin.