Meikkaajakissa

Emännällä on hassu tapa laittaa kaikenlaisia väriaineita naamaansa aamuisin. Olen kuullut, että tapa on naispuoleisilla ihmisillä varsin yleinen. Emäntä kutsuu puuhaa meikkaamiseksi. Hän meikkaa sohvalla, koska kuulemma luonnonvalossa lopputulos tulee parhaaksi. Oli miten hyvänsä, minä juoksen yleensä heti viereen.

Emäntä kutsuu minua meikkauskaveriksi. Istun vieressä ja seuraan silmä kovana. Yritän aina välillä tassullani silittää emäntää, sillä puuha näyttää sen verran ikävältä. Olen kyllä melkoisen utelias sen suhteen, mitä hän naamaansa iskee, ja sen vuoksi usein valvon vieressä. Haluan myös haistella niitä juttuja.

Olen kuullut myös, että jossain päin maailmaa niitä aineita laitetaan myös eläimille. Minusta se kuulostaa kamalalta! Ainakin minä ja lajitoverini olemme kauneimmillamme ja komeimmillamme aivan ilman semmoisia tököttejä. Onneksi emäntä on samaa mieltä ja valitsee tuotteensa sillä periaatteella. Olen sitä mieltä, että ihmiset saavat kyllä laittaa naamaansa voiteita, jauheita ja värejä, mutta ei tarvi laittaa meille eläimille!