Joulu on täynnä perinteitä. Perinne tarkoittaa asiaa, joka tehdään samalla tavalla nyt kuin ennenkin. Minulle perinne on ainakin se, että kun jääkaapin ovi aukeaa, olen leijonana paikalla! (Olen kuullut, että tuossa sanonnassa käytetään usein ihan toista eläintä, mutta minä tietysti luovana kissana muutin sen sopivammaksi!) Perinteen pelkästä tavasta erottaa se, että tapa on peritty. Minä uskon, että olen perinyt tavan omilta vanhemmiltani. Täytyy olla niin.
Mutta mitä jouluun tulee, meillä on paljon perinteitä. Esimerkiksi se, että tulee kuusi ja paistetaan kinkku, annetaan lahjoja ja lauletaan tiettyjä lauluja. Emäntä ja isäntä ovat tehneet niin jo lapsuudenkodeissaan, ehkä pikkuemännänkin lapset joskus tekevät samalla tavalla.
Toisissa maissa ja paikoissa joulua juhlitaan eri tavoin. Olen kuullut, että jossain päin maailmaa syödään kalaa, eikä kinkkua. Onneksi minä satun asumaan tällä puolella maailmaa! Ja jossain jouluna pidetään juhlat ystävien kesken. Meillä ollaan yleensä vain perheen kanssa. Jotkut taas eivät vietä joulua ollenkaan. Olisipa kiva kulkea joulukissana maailmaa ympäri ja nähdä lajitovereiden joulunviettoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti