Riks, raks, sih ja poks

Vauva sai tämän peiton joululahjaksi, mutta minä lainaan sitä vähän, koska nuo kuviot on vähän kuin raketteja.

Tänään on se päivä, kun taivaalla räjähtelee, metallintapaista sulatetaan ja heitetään ämpäriin sekä kuohupullot poksahtelevat. Ei siis kansallinen riisimuropäivä, kuten otsikosta voisi kuvitella.

Minä kyllä ihmettelen, että miksi pitää säikytellä koiria. Ei me kissat niin noista pamauksista olla moksiskaan, ainakaan minä tai kämppikseni, mutta tiedän, että monen koiran elämää ne pelottavat. Ihmettelen myös sitä, että eikö se hevosenkenkä itsessään ole tarpeeksi hyvä ennustus tulevalle vuodelle? Miksi se pitää sulattaa muodottomaksi möykyksi? Ja kuohupulloista mietin, että saisikohan niihin myös kinkunmakua? Tai katkarapua? Kissoille oma hittituote!

Tänään on vuoden viimeinen päivä, ja sen kunniaksi moni miettii, mitä tulikaan tänä vuonna tehtyä. Minä olen perustanut blogin ja tullut isoveljeksi, jos niin voidaan sanoa. Se on yhdelle vuodelle aika paljon.

Ja sitten moni lupailee kaikenlaista seuraavalle vuodelle. Minä lupaan, että lupaan vasta huomenna!

Hyvää vuoden viimeistä päivää ja kehräävää uuden vuoden juhlintaa!

Nukkuu kissa viaton

Tänään on viattomien kissojen päivä, joten minun täytyi keskeyttää hetkeksi lepohetki ja kirjoittaa näin muutaman päivän tauon jälkeen. Tämän päivän tarkoitus on muistuttaa ihmisiä siitä, että me kissat olemme viattomia pahoihin asioihin, joita maailmassa tapahtuu.

Joulu meni mukavan rauhallisesti. Kämppikseni ja minä nuorruimme kuin kissat leikkimään. Kämppikseni oli ihan hulluna saamiinsa kissanminttuleluihin ja niistä villiintyneenä hyppäsi vauvan sänkyyn, kun vauva oli siellä päiväunilla. Isäntä huomasi sen onneksi, ja meni ajamaan pois. Minä huomasin asian myös ja koulutin kämppistäni vähän. Ajoin sitä takaa ja näpäytin tassulla. Ei vauvan sänkyyn saa mennä! Minä tiedän sen.

Minä luulen, että joulupukki toi vauvalle puhekyvyn. Ainakin vauva on ruvennut puhumaan nyt ihan hassuja juttuja ja paljon. Minusta se puhuu välillä vähän liian isolla äänellä, joten en ihan vieressä viitsi olla. Ja sanoi vauva tässä kämppikseni nimenkin, mutta minä uskon, että se oli vain vahingossa.

Oikeasti minä en nähnyt, kun joulupukki kävi, koska lahjat olivat vain ilmestyneet kuusen alle. Mutta ruuan minä näin ja haistoin. Sain kinkkua ja katkarapuja. Kuusenpalloillakaan en ole jaksanut kovin leikkiä, mutta olen minä onnistunut pudottamaan muita koristeita. Odotan ensi joulua, kun vauva pääsee koristelemaan asuntoa. Silloin saan varmasti monta joulujuttua tassuihini!

24. luukku: Joulutoive

Tänään se sitten vihdoin on! Jouluaatto! Tänään saadaan lahjoja, syödään hyvin ja valvotaan pitkään, jos jaksetaan. Sen kunniaksi saimme kämppikseni kanssa jo eilen katkarapuja, että maltetaan odottaa.

Ja tämä on viimeinen joulukalenteriluukkukin. On ollut aika jännittävää joka päivä kirjoittaa jotain jouluisen kissamaista. Olen ilahtunut siitä, että aika moni on käynyt lukemassa. Toivottavasti olen saanut edes pikkuisen luotua joulumieltä.

Olen kuullut, ettei pukki pääse kuitenkaan kaikkien luo käymään, eikä kaikilla ole ruokaa tarpeeksi. Eikä kaikilla ole perhettä tai ystäviä, joiden kanssa joulua viettää. Eikä kaikilla ole rahaa ostaa joulukuusta tai siihen palloja. Eikä kaikilla ole kissoja.

Täytyy sanoa, että olen minä aika etuoikeutettu. Vaikka kämppikseni onkin vähän höperö ja laiska, on siitä silti seuraa. Vaikka emäntä ja isäntä hoitavatkin ihan liian paljon vauvaa eivätkä minua, on niillä silti joskus aikaa vähän rapsutella. Minulla on ruokaa ja lämmin peti, montakin. Siinä taitaa olla joululahjaa kerrakseen!

Minä toivon, että joulupukki toisi kaikille ihmisille seuraa ja ruokaa ja melkein kaikille kissan. Ettei kenenkään tarvitsisi olla yksin.

Rauhallista joulua teille kaikille Rakkaat Lukijani!

23. luukku: Oi kuusipuu!

Eilen meille tuli kuusi. Kämppikseni oli siitä kovin innoissaan, ja meinasi silputa sen kokonaan. Emäntä laittoi kylpyhuoneen oven kiinni, jotta kämppis ei katkoisi kaikkia oksia ja neulasia, mutta kämppikseni meinasi murtautua sinne. Minua kuusi ei hetkauttanut, enää. 

"En malta odottaa, että tuo paketti avataan!"

"En se mä ollu. Noi tippu itestään!"

 Kaksi joulua sitten näin joulukuusen ensimmäistä kertaa. Kävin tutustumassa siihen sen sulaessa kylppärissä. Haistelin varovasti tulokasta, joka haisi jännälle. Mutta se viheliäinen pisti minua! Minä loikin äkkiä pakoon. Aika epäkohtelias vieras! Sen jälkeen olin varovainen. Muistan yhä tämän kokemuksen, minkä vuoksi annan kuusen olla rauhassa, ainakin vielä.

Kuusi kissan näkövinkkelistä

Tänä iltana kuusi kannetaan olohuoneeseen ja koristellaan. Sitten se alkaa kiinnostaa minuakin, sillä kuusen oksille ripustetaan ihania, kiiltäviä, hohtavia, mahtavia, pyöreitä palloja! Minä tiputtelen niitä sitten ja leikin niillä. Se on hauskaa! Ja siinä mukavuudessa kestää vähän pisteliäät neulasetkin.

Tämmöiseltä kuusi tulee tänään näyttämään (kuva on viime joululta).

22. luukku: Jouluevankeliumi

Jouluevankeliumi käännettynä kissankielelle. Hieman todellisuutta muokaten.

"Siihen aikaan antoi keisari Kissastus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava kissanhankinta. Tämä kissanhankinta oli ensimmäinen ja tapahtui Leijonan ollessa Pepsi-Kolan käskynhaltijana. Kaikki menivät joko eläinkauppaan tai löytöeläintaloon, kukin omaan kaupunkiinsa.

Niin myös isäntä lähti Kontulasta, Helsingin kaupungista ja meni kissanhankintaa varten Itä-Pakilaan, Hesyn Eläinsuojelukeskukseen, sillä hän halusi löytökissan. Hän lähti sinne yhdessä emännän kanssa, jolla oli jo kissa. Heidän siellä ollessaan tuli paikalle uusi löytökissa, ja isäntä näki sen, esikoiskissansa. Hän rapsutti kissaa ja otti tämän syliinsä, koska ei raaskinut laittaa tätä loossiin.

Sillä seudulla oli hoitajia yöllä ulkoiluttamassa kissojansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Kissaenkeli, ja kissamainen kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi hoitajat, mutta enkeli sanoi heille: "Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on eräälle Hesyn Eläinsuojelukeskuksessa löytynyt koti. Se on hyvä juttu. Tämä on merkkinä teille: te löydätte kissan, joka makaa tyytyväisenä sylissä."

Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen kissapesue, joka ylisti Jumalaa sanoen: Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joilla on kissoja.

Kun kissaenkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, hoitajat sanoivat toisilleen: "Nyt Itä-Pakilaan! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä enkeli meille ilmoitti." He lähtivät kiireesti ja löysivät emännän ja isännän ja kissan, joka makoili sylissä. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli kissasta sanottu. Kaikki, jotka kuulivat hoitajien sanat, olivat ihmeissään. Mutta isäntä kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä.

Hoitajat palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu."

21. luukku: Hyvä Tuomas

Tähän päivään liittyy sanonta "Hyvä Tuomas joulun tuopi." Ja sanontahan jatkuu, että paha Nuutti pois sen viepi, mutta ei olla vielä siellä asti, joten keskityn vain tuohon ensimmäiseen lauseeseen. Harva kissa muuten tietää, mitä tarkoittaa lause ja mitä virke. Kämppikseni ei ainakaan, vaikka sen sanonta taitaa olla "Räpätessä roiskuu."

Minä luulen, että se Tuomas on hieno mies. Taitaa olla jotain hienoa kissasukua. On mukavaa, että se toi joulun, vaikken sitä ehtinyt nähdäkään. Minusta on hassua, että jos se Tuomas omistaa jotain, niin se voidaan sanoa kahdella tavalla: Tuomaan tai Tuomaksen. 

Tämmöinen risti on kuulemma Tuomaan risti. En tiedä, saako Tuomas sen päättää vai risti, siis sen, sanotaanko Tuomaan risti vai Tuomaksen risti.

Tänään on muuten se päivä, josta lauletaan "Kolme yötä jouluun on" -laulussa. Mutta laulua voi laulaa oikeaoppisesti vasta huomenna, koska laulussa sanotaan, että laskutoimitus suoritettiin eilen. Minusta se on aika outo laulu.

Tykkään enemmän "Nisse-polkasta", jota emäntä laulaa vauvalle, kun antaa sille puuroa. Siinä hiiri ompelee kissalle takkia. Se on hyvä kohta. Niin sen pitää mennäkin, siis jos se hiiri saa sen salassa tehtyä.

Toivotan kaikille Tuomaille tai Tuomaksille hyvää nimipäivää!

20. luukku: Joulu räppi

Hurraa! Mä saan kans kirjottaa Leijonan joulu kalenteriin! Nyt on joulu, mut ei viel se joulu pukki päivä. Ja sen kunniaks mä aijon räpätä taas. Tää o iha vähä samanlaine ku viime räppi, mut vähä joulusempi.

Tässä meikä on iha ku se komee räppäri Poski.

Joulu räppi

Sen joulun nolla viis mä ikuisesti muistan

Sillon joulu kuusi kasvo olkkariin

Lunta tulvillaan ol raikas talvi sää

Ja sit lunta piti turkista pois puistaa

Mau, joujou, mau, joujou

Tänä vuonn' ei tarvi miettii onx jouluna lunta

Meikä voi kertoo, et tosiaan sit on

Nietos ikkunan takana alkaa olla mahroton 

Ja senkin mä lupaan et tää ei oo unta
 

Mau, joujou, mau, joujou

Mistä tuntee joulun, sen kertoo voimmä teillekkin

Siitä kuusesta tietty ja lahjoista ja valoista

Ihmisten kohdalla joskus myös halko jaloista
Kun syöty on kakut, nekut, kalat, lihat ja pahvi laatikotkin!

 (tämä on kertsi, meloodinen kohta, siitä poro laulusta lainasin)

Pepsi-Kola-kingi oli kissa nimeltään

Lakosi joka mimmi, kun näki kissan tään

Haukkuivat koirat illoin, kissaa tätä peljäten

Kissa tää saikin silloin, jouluisan aattehen

Pukiksi jos pukeudun, on ne kaikki lahjat mun
 Ja kun muistaa neuvon tään, tontut sua auttaa mielellään.

(tähä väliin sellasta joulun kellon kilinää)

On villiä melskettä, helskettä, puurot ja vellit sekasin
Vain jouluna pukki suukon saa ja joulu puun rakentaa
Ja syrämeen on voinut mennä piiloon joulu maa
On varpusenkin joulu aatto aamu nyt meillä herttanen

Mau, joujou, mau, joujou

Sylvia laulaa korkeelta ja kovaa rauhaa vain rauhaa
 Kulkuset reessä vällyn alla soi
Enkeli taivaata laulaa nyt kai voi
Jossain kaukana joulu kirkon kellot pauhaa
 

(tähä väliin kertsi toisen kerran)

(ja tää on cee osa)
Pukki pukki, joulu ukki, se lahjoja tuo, lahjoja tuo

Pukki pukki, joulu ukki, tule mun luo, tule mun luo

Oon ollu super hyper mega tupla tripla tosi kiltti
Tuo lahjat äkki pika lähetyksellä - vaikka lämmin viltti
Jonka alle piiloon mennä, ku räppi ei enää lennä

(tähä vika kertsi)

Mau, joujou, mau, joujou

Hee---eei

Se on jii - se on ouu - se on äl - se on uu - se on Joulu!
Hyvää joulua!

Tää o mun sivu proviili.

19. luukku: Siivotaan ja puunataan

 

Moni pitää tärkeänä, että joulua varten siivotaan ja puunataan. Toiset pesee kaapit ja kaikki astiat, vaikkei niitä käyttäisikään. Monet kuuraavat saunan, jos sellainen heillä on. Myös uunit ja korvantaukset puhdistetaan joulua varten. Olen kuullut näin. Olen myös kuullut, että niille, jotka pesevät kaapit ja muut, sanotaan, että kaapit kannattaa pestä, jos meinaa joulunsa niissä viettää. 

Minun mielestä olisi hyvin tärkeää, että kaapit siivottaisiin jouluksi, koska me kissat saatamme joulumme niissä viettää. Tai sitten jossain muualla. Mutta kaiken varalta se olisi syytä tehdä. Olisi ihanaa päästä makoilemaan siististi viikattujen paitojen päälle tai puikahtaa järjestykseen pantujen kattiloiden taakse.

Emännällä on kuitenkin niin paljon muuta tekemistä, ettei se ehdi kaikkea puunata. Esimerkiksi sihteerinäni toimiminen vaatii jonkin verran aikaa. Sitä paitsi se siivosi vaatekaapit, kun tuli talvi. Ja talvi tuli ennen kuin joulu tuli.

Joskus voi auttaa kaveriakin puunaamisessa.

Me kissat olemme hyvin siistejä eläimiä. Me pidämme itsemme puhtaina ja peitämme jätöksemme, jotka teemme lähes poikkeuksetta sinne, minne kuuluukin. Ja ne karvat, mitä joku sanoo meistä tippuvan, ovat vain pehmikkeitä koville pinnoille ja koristeita pehmeille. Joillakin ihmisillä on villakoiria. Niihin voi soveltaa tätä samaa ajatusta.

18. luukku: Jouluruno

Ajattelin nyt julkaista runon, jonka kirjoitin, ennen kuin emäntä ehtii muokata sitä omanlaisekseen. Se runo kertoo kissan jouluaatosta. Mutta runon kissa ei asu kerrostalossa.

Kissan jouluaatto

Uuninpankolla nukkuu kissa

Puuro liedellä porisee

Lapset jo oottaa pistoksissa

Että pukki tupaan taas astelee

On siirtynyt kissa taaton syliin

Joulurauhaa Turku nyt julistaa

 Hiipii hiljaisuus kaupunkeihin, kyliin

Yhä lapset tiiviisti odottaa

Ulkona alkaa jo hämärtää

Kissa sinne hetkeksi puikahtaa
Valaisee pihaa monta kynttilää
Kuulee jossain tiukunen kilkattaa

Notkuvat pöydät kinkkua, laatikoita
Sieniä, rosollia, silliä, lohta
Lapset tuumaa, onhan noita,

mutta pukki tulee ihan kohta!

Piirileikkiä vatsat pullollaan
Soihdut sammuu - laulu raikaa
Väki kuusen ympärillä pyörii innoissaan
Oksien alla kissan omaa aikaa

Saapuu vihdoin pukki punanuttu
Lapsia vähäsen jännittää
On partasuu tuo jokseenkin tuttu
Ei missään näy talon isäntää

Kun lahjakääröt aukeavat
Saa kissakin papereissa telmiä
Lapset uusista leluistaan iloitsevat
Ihailee äiti saamiaansa helmiä

Taas uuninpankolla nukkuu kissa

Vieressään vanha puurokauha 

On talonväkikin jo nukuksissa

Läsnä on lämpö, joulurauha.

17. luukku: Kinkku

Meillä on ollut kiva joulutonttu tämän joulukuun ajan. Joka aamu se on tuonut minulle pienen kinkkupalan. Vauva puolestaan on saanut semmoisen omituisen suikeron, joka sotkee kaikki paikat. Tässa kuvassa odotan kinkkulähetystä, joka oli tänä aamuna myöhässä!

Minä odotan!

Minusta joulussa on melkein parasta kinkku. Tosin en minä sitä paistettua lämpimänä oikein tykkää syödä. Toissa jouluna kyllä söin kalkkunaakin, kun sitä oli jäänyt ruokapöytään. Sekin oli ihan hyvää, mutta se kyllä janotti kovasti. Jotkut ihmiset syö vain pelkästään kalkkunaa, toiset taas eivät syö lihaa ollenkaan. Silloin jää enemmän meille kissoille. Syökööt ihmiset niitä laatikkoja, ja kämppikseni pahvilaatikkoa. Hehee.

Jouluun kuuluu syöminen. Tänä jouluna aion syödä niin, että napa paukkuu. Se on hassu sanonta. Toivottavasti napa ei oikeasti pauku. Sitähän saattaisi vaikka säikähtää. Olisi kiva tietää, minkälaisen menun emäntä onkaan suunnitellut meitä varten? Minä voisin toivoa vaikka hiirtä.

16. luukku: Kukkia ja tuoksuja

Hajusintti ja piparit. Siinä joulun tärkeimmät tuoksut, siis jos kinkkua ei lasketa. Se on kyllä paras, ehdottomasti. Joulu tuoksuu kyllä monelle muullekin asialle, esimerkiksi kynttilöille, kuuselle ja mandariinille.

Kukat tuoksuu yleensä, ja meillä on monta kukkaa. Ne on myrkyllisiä, eikä me kämppiksen kanssa syödä niitä. Yhden nimi on Oma Ryllis. Emäntä sai sen, kun kävi töissä. Aika hyvä palkka, ainakin minun mielestä. Toisen nimi on Hajusintti. Ja sitten meillä on joskus ollut jouluna joku Huijaa-puukasvi, joka on vain vihreä. Niin ja Joulutähti, mutta nyt ei vielä ole.

Minä ja Oma Ryllis

Minusta on hassua, että niillä kukilla on omat nimet. Mutta niin vain on, emäntä ainakin sanoi, että niitä kutsutaan tuommoisin sanoin. Tai jotain sinnepäin, en muista ihan tarkkaan.

Kämppis ja Hajusintti

Nuo kukat on siinä mielessä jänniä, ettei niitä ole meillä esimerkiksi kesällä. Silloin on ihan muunlaisia kukkia. Parvekkeella jotain ja sisällä joskus meillä on tulppaaneja, joskus ruusuja. Ruusuista minä tykkään, kämppikseni myös! Niiden lehtiä on kiva käydä näykkäämässä. Ne sopisivat hyvin myös jouluun, ainakin minun mielestä.

15. luukku: Koristeita esille

Emäntä on nostanut yläkaapeista monen monta mielenkiintoista laatikkoa esille. Minä olen ollut mukana purkamassa niitä. Laatikoissa on ollut tonttuja, enkeleitä, kynttilöitä, koristeita. Miksihän ne ei ole aina esillä?

Toisaalta minusta on mukavaa tehdä löytöjä. Paras juttu kävi, kun emäntä löysi laatikoista palloja ja yksi tipahti lattialle. Minä löysin sen alta aikayksikön.

Emäntä otti joitakin laatikoita esille jo muutamia viikkoja sitten. Ja sitten kohta taas uudestaan. Eikä se nytkään laittanut kaikkia juttuja näkyville. Aika jännittävää, kun tulee vähitellen jotain uutta taas.

14. luukku: Joululahjoja

Vaikka tiedän, että joulupukki tuo lahjoja, hankkivat ihmiset silti myös lahjoja toisilleen. Ja meille kissoille. Olenkin päätellyt, ettei se joulupukki niitä tee tai osta, vaan pelkästään tuo. Ihmiset taitavat hankkia lahjat ja lähettää ne sitten joulupukille.

Olisihan se aika vaikeaa ja kallista, jos joulupukin pitäisi tehdä lahjat tai ostaa itse. Hyvä, että aikuiset ihmiset auttaa vähän joulupukkia. On sillä jo hirmuinen työ siinä, että saa tuotua ne lahjat kaikille.

Kämppikseni on käynyt penkomassa kaappeja ja löytänyt sieltä lahjoja. Mutta ne ei ole olleet yhtään sellaisia kuin mitä minä olen toivonut. En kyllä ala, jos saan semmoisia, mitä kaapeista on löytynyt. Minä haluan Kissojen Suomi-kirjan, uuden makuupaikan, joulupallon, kissanminttua ja muita herkkuja! En saippuoita tai leluja, enkä vaatteita, en tosiaankaan.

Aion patistaa emännän joululahjaostoksille vielä, että hankkisi nyt niitä oikeita lahjoja. Kohta voi muuten tulla kiire toimittaa ne lahjat joulupukille.

Emäntä on toivonut jotain tuommoista toisenväristä joululahjaksi, mutta eihän minulla ole rahaa eikä mahdollisuutta päästä kauppaan! Kai sen pitäisi se tietää! Minä aion antaa emännälle rapsutusaikaa lahjaksi. Voi ei, nyt se sai tietää!

13. luukku: Pyhä Leijona – valon tuoja

Tänään on Sancta Leionan päivä. Jos ette tiedä, mistä on kyse, kannattaa kysyä hakukoneelta. Tosin huomasin, että aika monissa lähteissä on kirjoitusvirhe ja niissä puhutaan Sancta Luciasta. Joka tapauksessa kyse on Pyhästä Leijonasta, valon tuojasta.

Olen melko varma, että Pyhä Leijona on ollut esi-äitini. Ja pyhimys taidan olla minäkin, pääpiirteittäin ainakin. Mutta kynttiläkruunua en kyllä haluaisi päähäni pistää. Muutoin Pyhä Leijona-asustus on kohdallaan - valkoista löytyy ainakin.

Valaisen päiväsi!

Minäkin olen aikamoinen valon tuoja, kuten kuvasta näkyy. Tosin olen myös lajilleni uskollisesti hyvä hämäräaikaan. Iltahämärässä voi ottaa spurtteja, ja erityisesti kesäiltaisin pyrkiä parvekkeelle. Mutta vaikka kissapedot vaanivatkin usein öisin, minusta on mukavampaa nukkua silloin.

Nyt talvella on usein hämärä. Ei kuitenkaan pimeä, sillä meillä on kivoja jouluvaloja yölläkin päällä, vaikka minä en niitä tarvitsisikaan, sillä minulla on valonäkö. Minusta on hyvä, että näin pimeänä aikana vietetään valon tuojan merkkipäivää. Eihän kesäpäivisin Pyhän Leijonan valo edes erottuisi.

12. luukku: Lumiukko

Minusta on kivaa, että joulun aikaan on lunta. Vaikka tiedän, että ei joulupukki välttämättä sitä lunta tarvitse tuodakseen lahjoja, mutta silti on paljon mukavampaa, kun ulkona näyttää valkoisemmalta. Sitä paitsi jos on lunta, tietää paremmin, että on talvi. Moni sanoo lumen tuovan joulutunnelmankin paremmin.

Vihdoin tuli tänne lumiukkokelit! Tai siis eilen ainakin oli. Minä luulen, että lumet ei ehdi sulaa ennen joulua, joten jos joku ehti tehdä lumiukon, se on varmasti pihassa vielä joulunakin. Paitsi jos se lähtee matkoille. Ja jouluaattona se yleensä lentää pois, ainakin siinä elokuvassa. Olen nähnyt sen ja kuullut sen musiikin. Se on vähän surullinen juttu minun mielestä, mutta taitaa kuulua monen ihmisen jouluun.

Sitten kun vauva kasvaa isoksi, sekin voi tehdä lumiukkoja. Paitsi minä luulen, ettei se tee ukkoa vaan lumikissan. Ainakin sillä on kaksi oikein hyvää kohdetta kotona, joista ottaa mallia.

11. luukku: Joulumarkkinat

Joulun aikoihin ihmisillä on tapana ostella kaikenlaista sekä käydä eri kaupoissa, myyjäisissä ja toreilla. Emäntä on ollut joskus joulumarkkinoilla. Se kertoi minulle niistä. Siellä on tavaroita ja ruokia myynnissä ulkona. Sehän sopisi minullekin, voisin mennä mukaan!

Niillä myyjillä voi kyllä olla kylmä, kun ovat koko päivän ulkona. Minullekin saattaisi tulla kylmä. Tosin olen pärjännyt ainakin minuutin parvekkeella näillä pakkasilla ennen kuin olen halunnut takaisin sisälle! Joten aika lämminverinen olen, eikö totta?

Joulumarkkinoita ei ole aina, pelkästään joulun alla. Eikä niitä ole joka paikassa. Mutta kuulemma, kun täältä lähdetään vähän etelään päin, alkaa joulumarkkinoitakin tulla vastaan kuin sieniä sateella. Minä luulen, että nauttisin markkinahumusta, koska siellä voisi käydä rapsutusflaksi. Ja ehkä siellä jossakin kojussa myytäisiin jopa kinkkua...

10. luukku: Enkelit

Tonttujen lisäksi enkeleillä on myös jotain tekemistä joulun kanssa. Olen kuullut, että jotkut ei halua ollenkaan tonttuja koristeiksi vaan enkeleitä ja semmoisia. Ja toiset taas pelkästään tonttuja. Meillä on ollut yleensä molempia.

En ole varma, miksi joulun tienoilla on myös enkeleitä. Emäntä kyllä kertoi, että ne liittyy jotenkin siihen, miksi joulua ylipäänsä vietetään. Hmm...minä en ole kyllä kuullut enkeleiden tuovan lahjoja. Mutta ehkä joulua vietetään myös muista syistä.

Minusta enkelit on ihan kivoja. Niillä on siivet ja sädekehä. Ne osaa varmaan lentää tai ainakin niitä voi olla taivaalla. Minä luulen, että ne on melkein kuin linnut. Ja minusta on kiva katsoa lintuja.

On olemassa kuulemma sellaisia paikkoja, jossa lapset pitävät joulujuhlia niin, että ne pukeutuvat tontuiksi tai enkeleiksi jotain näytelmiä varten. Minussa on selvästi näyttelijän vikaa, sovin hyvin moneen rooliin. Tänään olen enkeli. Ainakin olen tositositosi kiltti, kuin enkeli. Niin sanotaan. Aion ottaa varman päälle, jotta jos tontut katsovat ikkunasta, ne näkevät, että olen kiltti ja minulle saa tuoda paljon lahjoja.

9. luukku: Tonttuja

Joulun alla liikkuu tonttuja, jotka tarkkailevat meitä kertoakseen joulupukille, kenelle voi viedä lahjoja. Se on kumma juttu, että sen lisäksi, että oikeat tontut liikkuvat ulkona ja kurkkivat ikkunoista (tosin en ole varma, näkevätkö ne kerrostalon yläkerroksiin), ihmiset tapaavat koristella kotejaan tonttukuvin ja -hahmoin. Ihan kuin ne haluaisivat tonttujen katselevan heitä. Ehkä ne eivät osaa olla niin kilttejä ilman tontun valvovia silmiä. Kun jos ne haluaisivat pelkästään koristeiksi, niin kyllä kissat ovat paljon hienompia - niin aitoina, kuvina kuin esineinä.

Ja kyllä meistä kissoistakin saa helposti oikein jouluisia. Minä piirsin itselleni tonttulakin päähäni. Oikeaa en voinut pistää, koska meillä ei ole tarpeeksi pieniä tonttulakkeja. Jos olisin laittanut sellaisen päähäni, minua ei alta juuri näkyisi, eikä se tietenkään olisi hyvä juttu. Vauvassakin on tonttuainesta, kuten kuvasta näkyy.

Olen kuullut puhuttavan tonttuarmeijasta. Mietin kovasti, mitä se oikein tarkoittaa. Tiedän, että ihmisistä aika monet menevät armeijaan. Ja se liittyy jollakin tavalla ainakin pyssyihin, sängyn petaamiseen, hiusten leikkaamiseen ja telttailuun. Sillä on varsin vähän tekemistä joulun kanssa. Päättelin, että armeijalla tonttujen yhteydessä tarkoitetaan määrää, eli armeija on yhtä kuin paljon. Hehee, tässä teille kuva kissa-armeijasta siinä tapauksessa. Mukana on aina muutama päälläseisoja.

8. luukku: Askarteluja

Joulun alla monet tekevät itse kortteja ja koristeita. Minäkin olen askarrellut emännän ja vauvan kanssa. Se on kyllä vähän sottaista puuhaa joskus. Onneksi minun ei tarvinnut sotkea tassujani, kun vauva hoiti sen puolen. Minä olin työnjohtajana ja ideoijana. Keksin myös runon korttien taakse, jonka emäntä sitten minulta lupaa kysymättä muokkasi.

En kyllä ihan tunnista tassunjälkeä

 Kissan tassut Tontun sormet pikkuiset

Näppärät ja iloiset

Lahjat, kääröt loihtivat

Piparitkin leipovat

Kissan tassut Tontun varpaat pikkuiset

Vikkelät ja suloiset

Joulun taikaa tanssivat

Hyvän mielen tuottavat.

Kenelle näitä nyt laitettiinkaan?

Nyt pitäisi vaan postittaa kortit. Vielä onneksi ehtii. Mutta te, Rakkaat Lukijani, muistakaa laittaa kortit viimeistään 13.12.! Myöhemminkin ehtii, jos on isompia postimerkkejä. Jos on oikein tosi isoja merkkejä, ehtii vielä 20.12. Sen jälkeen ei enää ehdi jouluksi, ellei itse käy viemässä. Mutta näistä tietää tarkemmin tämä sivu.

Hyvää Joulua! t. Leijona perheineen

7. luukku: Joulusäveliä

Minä luulen, että vauva osaa kaikki maailman joululaulut, kun oppii puhumaan ja laulamaan. Sen verran joulumusiikkia se täällä saa kuulla! Emäntä laulaa, isäntä soittaa, emäntä soittaa, radiosta kuuluu, levyt soi. Vauvakin soittaa jo itse ja hyräilee. Minä ja kämppikseni osaamme jo sulkea sopivasti korvat tai maukua mukana. Ei musiikki meitä häiritse, se on ihan kivaa oikeastaan. Ja joulumusiikissa on paljon hauskoja juttuja. Esimerkiksi sellainen kilinä, hassut sanat ja se, että aikuisetkin on joskus kuin lapset. Iloisia ja leikkisiä.

Siitä olen huolestunut, että kissa- tai Leijona-aiheisia joululauluja löytyy varsin vähän laulukirjoista. Onneksi varsin vähällä vaivalla saa kissan mukaan moneen. Ihmettelen, miksi lauletaan "Porsaita äidin oomme kaikki" eikä "Kissoja äidin oomme kaikki"?! Kyllä minä ainakin mielummin olisin kissa kuin possu, jos olisin ihminen! Ainakin joulun aikaan. Ja aina muulloinkin. Tästä pääset virkistämään muistiasi kuorosuunnitelmieni ja joulukonserttiohjelmistoni osalta.

Emäntä on menossa tänään laulamaan joulukonserttiin. Minusta olisi kivaa päästä mukaan, koska kuulin, että siellä voisi olla paljon rapsuttajia. Sitä paitsi olisi hauskaa kuulla, kun sävelet jäävät soimaan.

6. luukku: Itsenäisyyspäivä

Tänään on itsenäisyyspäivä. Se tarkoittaa sitä, että me ollaan itsenäisiä ja Leijona pitää juhlat. Itsenäisyyspäivää ei vietetä kaikissa maissa, sen tiedän. Esimerkiksi jos me asuttaisiin jossain toisessa maassa, ei tänään juhlittaisi samalla tavalla.

Tänään voidaan kuulemma laulaa synttärilaulu Suomelle. Miksiköhän tämän päivän nimen pitää olla itsenäisyyspäivä, miksei voisi olla Suomen synttäripäivä? Jostain kumman syystä tähän päivään liittyy sotamuistoja. Minusta sota ei ole kiva asia. Onneksi nyt ei ole sotaa: ei kuoro- eikä kokkisotaakaan.

En ole kyllä ihan varma, mitä se itsenäisyys tarkoittaa, mutta olen minä kyllä aika itsenäinen omasta mielestäni. Emäntä kertoi, että tähän päivään liittyy jollain tapaa se sama lippu, jota heiluttelin silloin keväällä, kun katsoimme Leijonien pelejä.

Joka ikkunalla kaksi kynttilää... Jokohan vieraat tuli?!

Mutta ei tänään näy jääkiekkoa, vaan tänään on Leijonan juhlat. Meillä on juhlat, ja minä olen isäntä. Meille tulee monta ihmistä, jotka rapsuttavat minua. Emäntä kertoi, että tv:stä tulevissa juhlissa on myös isäntä, jonka kättä moni ihminen tulee rapsuttamaan. Aika hassu yhteensattuma!

Kakun teki SuklaaSammakko

Hyvää itsenäisyyspäivää ja onnea Suomi!