tiistai 31. joulukuuta 2013

Vuoden viimeinen

On aika pistää vuosi pakettiin ja avata tuotapikaa uusi. Olen kuullut, että vuoden päätteeksi on monilla tapana tehdä tilinpäätös. Minun ei tarvitse semmoista tehdä, koska olen kissa, mutta ajattelin silti vähän muistella, mitä vuosi toikaan tullessaan.

Lähdetään siitä, että ainakin olen pitänyt lupaukseni. Olen kirjoittanut joka viikko ja esitellyt 12 lukijakissaani. Suurkiitokset kaikille lukijakissoille! Erityiskiitokset haluan kuitenkin maukua vielä valtakunnan ykköskissalle Meggille, jonka sain joulukuun lukijakissaksi. Ja vielä osanottoni huhtikuun lukijakissan poismenosta. Olen iloinen siitä, että niin moni lukijani on ollut valmis toimimaan kissansa puolesta kirjurina ja vastaillut kysymyksiini.

Olen liittynyt myös Facebookiin ja kerännyt jo miltei sata tykkääjää!

Olen kasvattanut vauvasta pikkuemännän. Emäntä oli koko vuoden alkupuoliskon minun hoitovapaalla, mutta sitten se ryökäle meni taas töihin. Ja vaikka isäntä jäi pikkuemännän kanssa kotiin, en ihan hyväksynyt sitä, että emäntä riekkui päivät ja vielä illatkin aivan muualla kuin minua rapsuttamassa! Mutta nyt kuulin ilouutisen, että se aikoo taas hetken päästä ottaa lomaa. Nyt joulunajanhan se on ollut kotona, mutta sitten taas vähän ajan päästä. Jokin tuossa lomassa kyllä vähän haiskahtaa, samalta kuin pikkuemännän vaippa, tai kaksi!

Saa nähdä, mitä vuosi 2014 tuokaan mukanaan.

Toivon kaikille lukijoilleni hyviä asioita, kuten esimerkiksi kinkkua ja rapsutuksia. Niin ja leppoisia päiviä.

maanantai 30. joulukuuta 2013

Kissan joulualbumi

Laitan tässä muutaman otoksen meidän joulunvietosta. Joulu on kissan parasta aikaa, jos saa kinkkua ja lahjoja ja rapsutuksia. Ja tietenkin minä sain.
Harras odotus päättyy kohta.
Kohta saan maistaa.
Ihmettelin koiraa, joka piipahti meillä. Se haisi hassulle.

Näytin pikkuemännälle, miten häntä heiluu.

Opettelimme numeroita.
Meillä kävi joulupukki.

Tervehdin pikkuemännän heppaa.

Sain tämmöisen lahjan, jota yritinkin jo metsästää yläkaapista. Kämppikseni sai oman, mutta yritti omia minunkin.

tiistai 24. joulukuuta 2013

24. luukku: Kuukauden Lukijakissa: Joulukuu

Joulukuun lukijakissaa olette saaneet odottaa. Tämä olkoon joululahjani teille Rakkaat Lukijani! Olen saanut blogiini arvovaltaisen vieraan, josta olen nähnyt päiväunia. Ja ei, kyseessä ei ole joulupukki, vaikka nyt onkin jouluaatto. Kerrotko meille, kuka olet?
Minä olen nimeltäni Meggi (tai alkujaan Meggy). Olen rodultani Siperian metsäkissa ja tarkemmin Nevan naamiokissa. Olen väriltäni valkean harmaanruskea. Sanovat sen olevan hylkeen väri (seal). Silmäni ovat siniset ja kuin mustalla meikatut. Siitä varmaan tulee rotunimikekin.

Lähde: Tarja Halosen Twitter-kuvat

Oih, taidan olla rakastunut! Tai siis taisin olla jo aikaa sitten, kun ensimmäisen kerran sinusta kuulin ja kuvasi näin. Missä asut ja kenen kanssa?
Asun Helsingin Hakaniemessä Tarjan ja Pentin kanssa.

Olenkin seurannut heidän kissa-asioitaan. Olen tosi iloinen siitä, että sinä muutit heille, koska mielestäni joka taloudessa olisi hyvä olla kissa! Ja tietysti tärkein, eli mikä on lempiruokaasi? 
Lempiruokaani ovat katkaravut – mutta saan niitä vain kerran viikossa. Olen kuulemma lievästi allerginen kalalle. Tavallisesti syön erilaisia raksuja ja kosteaa kissanruokaa. Emäntäni valittaa, että yhtenä päivänä kelpaa yksi - toisena toinen. Mutta kuka sitä sitten aina tahtoisi samaa syödä – paitsi sitten taas joskus niin. Emäntäni ei oikein tunnu taipuvan tähän kokeilevaan ruokamenuuseen.

Minä niin tiedän nuo emännät. Eivät oikein pysy aina kissamenossa mukana. Mitä teet mieluiten?
Lempipuuhatkin vaihtelevat, mutta kissapalloilu on aika kivaa. Emäntä tai joku muu heittää (mieluiten tinapaperista) pallon. Minä otan kiinni ja joskus palautan sen heittäjälle. Muutenkin kiinniottaminen on kivaa. Iltauutiset katson tietysti jonkun sylistä.

Pallot on kyllä tosi kivoja. Täytyy ehdottaa omalle emännälle tuota tinapaperipalloa. Uskon, että näin jouluna se voisi onnistuakin. Mikä on mottosi?
Ihmiset voisivat oppia paljon kissoilta, jos he eivät olisi niin kovin kiireisiä.

Hauskan karvaista joulua kaikille Meggi

Olipa viisaasti sanottu. Kiitos sinulle Meggi! Ja kiitokset myös emännällesi sihteerinäsi toimimisesta! Kuulin, että hänellä on tänään merkkipäivä. Välitäthän hänelle kehräävät onnentoivotukset!

Suomen kuuluisimman kissan terveisten myötä toivotan 
oikein hyvää ja rauhallista joulua kaikille lukijoilleni!

maanantai 23. joulukuuta 2013

23. luukku: Joulusauna

Jos meillä olisi sauna, olisin varmasti kova saunomaan. En kuitenkaan ole päässyt saunaan, ainakaan muistaakseni, koskaan. Useat ihmiset kyllä käyvät jouluna saunassa, jotkut kissatkin. Joulusauna on kuulunut monien jouluperinteisiin, ja siihen on aikoinaan liittynyt kaikenlaisia tapoja. Minun mielestä hyvä tapa olisi mennä lauteille vaan.

Vaikka me asutaan kerrostalossa, käy ainakin isäntä joulusaunassa jouluaattona. Emäntä ja pikkuemäntä ei vielä ole käyneet, koska niiden pitäisi mennä eri saunaan. Olen kuullut, että jotkut käyvät saunassa tänään ja toiset vasta jouluyönä. Eri ihmisillä on eri tapoja.

Jotkut ihmiset taas ottavat joulusaunaan mukaan semmoisen pakastetun tai kuivatun oksakimpun ja lyövät sillä itseään. Minusta se on aika erikoinen tapa. Eikö sitä paitsi jouluun kuuluisi kuusenoksat ja havunneulaset? Niistä ainakin jäisi jäljet, niin muistaisi aika pitkään, että on käynyt joulusaunassa, jos vaikka muuten olisi muisti huono.
Ilmeisesti joulusaunan tarkoitus on peseytyä joulupukkia varten. Mutta minä luulen, että joulupukkia ei haittaisi yhtään, vaikka ihmiset olisivat vähän likaisia ja hikisiä, koska pukin kiireissä saattaa joskus deodorantti pettää. Se tosin ei koske meitä kissoja, eikä haittaa ollenkaan. Mutta se kyllä haittaa, ettei saunaan pääse. Siellä voisi olla ihanan lämmin, ehkä samanlaista kuin pesukoneen päällä silloin, kun on kuumapyykki pyörimässä.

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

22. luukku: Joulusatu

Oli talvi, muttei yhtään lunta. Syksy oli ollut lämmin ja myrskyisä, eivätkä lumikuurot olleet ylettyneet maahan saakka. Joulu oli tulossa. Kissa istui ikkunalla ja katseli arjen harmautta. Ihmiset kulkivat kadulla kiireisinä, autot ajoivat ylinopeutta, tuuli taivutti rajusti puiden latvoja. Se mietti, miten saisi iloa ihmisille tai luotua joulutunnelmaa synkän pimeyden keskelle?

Ihmiset ehtivät harvoin pysähtyä ihmettelemään maailmaa ja rauhoittumaan kuten kissat. Ainakin ne ihmiset, jotka käyvät töissä, sen kissa oli huomannut. Ja pienet ihmiset juoksevat vieläkin kovempaa kuin aikuisihmiset. Toki ne muistuttavat kissoja siinä, että ne voivat ottaa päiväunet kesken touhun.
Kissa pohti, mistä joulutunnelma ylipäänsä syntyy, tai mistä ilo. Sille itselleen iloa oli se, että sai päivän päätteeksi käpertyä ihmisen syliin rapsutettavaksi. Tai se, että sai kinkkupalasen. Tai iloinen juoksentelu laatikolla käynnin jälkeen. Mutta se epäili, että ihmisten ilo ja tunnelma tulee syntyy muusta. Ja sitä jotain sen oli lähdettävä etsimään.

Siinä pohtiessaan ulko-ovi kävi. Isäntä kantoi kuusta sisälle. Kissa reagoi nopeasti avoinna olevaan oveen ja se livahti pikaisesti ja huomaamatta ulos.

Maa oli märkä ja tuuli pörrötti kissan turkkia. Kissa luikki kyyryssä eteenpäin katsellen ympärilleen, mistä löytyisi apua joulutunnelmaan, ehkäpä joululahja omille ihmisille. Se katseli jouluvaloja, jotka loistivat ikkunoista. Maailma näytti erilaiselta, kun sitä katsoi ikkunan toiselta puolelta. Itse asiassa kodit, joita ikkunoiden takaa pilkotti, näyttivät paljon vähemmän kiireisiltä kuin ihmiset ja autot ulkopuolella. Jouluvalot tuntuivat kutsuvilta ja tunnelmallisilta.

Kissa jatkoi matkaansa ollen jo aika kaukana kotoa. Se unohtui välillä vaanimaan pikkulintuja, jotka olivat tarrautuneita pensaiden suojaan. Leikkiä vaan, se ajatteli. Sitten vastaan tuli koira, joka alkoi haukkua kissalle. Tämä säikähti sitä ja juoksi nopeasti sisälle läheisestä avoinaisesta ovesta.

Se huomasi tulleensa paikkaan, jossa oli paljon tuoksuvia kasveja. Tuoksu muistutti sitä omasta kodista, mutta kotona ei kyllä ollut niin paljon kasveja kuin tuolla paikassa. Hyasintteja, amarylliksia, joulutähtiä, sypressejä, asetelmia, tonttuja riveissä. Ja aina kun ovi kävi, kilisi kulkunen. Ihmisten tullessa kissa piiloutui hyllyn alle. Kassakonekin kilisi. Ihmisiä tuli ja meni. Lopulta kissa uskoi koiran jo häipyneen ja uskaltautui taas ulos jatkamaan matkaansa.

Jostain kuului laulua. Se tuntui kissasta tutulta, sillä hän oli kuullut kotonaankin laulua. Kissa pyrki lähemmäs tuota ääntä. Se kurkkasi ikkunasta rakennukseen, josta laulu kuului. Siellä oli lapsia tonttulakit päässä. Lapset kulkivat piirissä joulukuusen ympärillä. Isot ihmiset hymyilivät ja taputtivat. Kissa olisi halunnut mennä mukaan, mutta koska ovi oli kiinni ja sille alkoi tulla jo kylmä, se jatkoi matkaansa.

Siinä kulkiessaan alkoi jo hämärtää. Jostain tulvahti ihana tuoksu kissan nenään. Ruokaa, se ajatteli. Tai ei pelkästään ruokaa, vaan herkkuja! Kinkkua ja kaloja! Avoinainen ikkuna tuoksuineen houkutteli kissan hyppäämään sisälle. Keittiössä, johon se päätyi, ei ollut ketään. Paitsi ruokaa. Kukaan ei varmaankaan huomaa, jos napaan yhden palan kinkkua, se ajatteli ja kävi tuumasta toimeen. Se nappasi kinkkupalan ja piiloutui pöydän alle syömään sitä. Se kuuli ihmisten tulevan ja menevän taas. Rauhassa se nautiskeli herkkuaan todeten, että se toi hänelle täyden mahan lisäksi rutkasti iloa ja joulutunnelmaa.

Sitten olikin hyvä jatkaa taas eteenpäin. Kissasta tuntui, ettei se vielä ollut löytänyt sitä, mikä toisi ilon ihmisille ja joulutunnelmaa, vaikka jokainen etappi, joita hän oli matkan varrella kohdannut olivat olleet aina edellistä lähempänä sitä. Se päätti kuitenkin lähteä suuntaamaan jo omaa kotia kohti.

Kissa kuuli matkan varrella maukumista ja päätti selvittää, mistä ääni kuului. Erään talon kellarinovi oli auki. Siinä ovella miettiessään kissa kuuli maukumisen voimistuvan ja livahti sisälle. Maukuminen moniäänistyi ja kissa, utelias kun oli, halusi kovin tietää, mitä kellarissa tapahtui.

Sillä aikaa kissan poissaolo oli huomattu. Kissan ihmiset olivat jo huolissaan soitelleet moneen paikkaan, tehneet ilmoituksia ja kierrelleet lähiympäristössä. Kissa oli tästä autuaan tietämätön. Se oli löytänyt oikean jouluyllätyksen kellarista! Lämpimässä kellarikomerossa pehmeän nojatuolin tyynyn päällä oli viltti, jonka alla oli kaunis, mutta väsynyt tyttökissa, jonka kainalossa mönki viisi vastasyntynyttä kissavauvaa! Kissa oli näystä ihmeissään ja haltioissaan. Se ei oman syntymänsä jälkeen ollut nähnyt niin pieniä kissoja.

Myös joku muukin oli kuullut maukumisen ja löytänyt avoimen kellarinoven. Kissa huomasi pian oman emäntänsä seisovan kellarissa. Se riemastui tästä ja kävi puskemassa emännän jalkoja johdatellen tämän peremmälle. Kissan emäntä oli niin iloinen ja huojentunut nähdessään oman kissansa, ettei heti huomannutkaan, mitä muuta kellarissa oli.

Kissa puski emäntää yhä kovemmin, ja vihdoin tämä huomasi liikkuvan ja ääntelevän mytyn kellarikomeron nurkassa. Emännän silmät kostuivat ja hymy kiiri korviin asti. Kissa oli iloinen. Se tajusi löytäneensä jotain, mikä toisi takuulla ilon ja joulutunnelman. Tuoksut, valot, ruuat, laulut tietenkin, mutta eivät ne pelkästään, vaan yhdessä läheisten kanssa. Niin ja ennen kaikkea uusi elämä, joulun sanoma, rakkaus. Enää ei tarvinnut etsiä, joulutunnelma oli löytynyt.

lauantai 21. joulukuuta 2013

21. luukku: Joulukirkkoon

Tänään on se Tuomas-päivä, mitä viime vuonna jo pohdiskelin. Ja tähän päivään kuuluu ne semmoiset jännät ristit, joiden malli on keksitty kirkkojen porteista. Tästä päästäänkin kissansillalla siihen, että monen jouluun liittyy kirkossakäynti. Minun jouluun tosin ei liity, koska en ole käynyt koskaan kirkossa, en jouluna enkä muulloin. Mutta voisi olla jännä käydä.

Ennen vanhaan ihmiset meni kirkkoon hevosilla ja reellä jäätä pitkin. Siellä vällyjen alla olisi ollut kiva matkustaa kirkkoon vaikka paukkupakkasella. Jos minä olisin elänyt silloin ja emäntäni olisi mennyt joulukirkkoon, olisin varmaan jonkun lampaantaljan alla emännän sylissä.
Kirkoissa kuulemma lauletaan ja kuunnellaan. Semmoiseen meininkiin olen tottunut jo kotona, joten en usko, että kirkossakäynti olisi sen kummempaa. Paitsi joulun tienoilla saattaa kirkoissa olla paljon ihmisiä. On meilläkin kotona joskus. Oli tässä yhtenä päivänäkin, kun pikkuemännän kaverit oli käymässä.

Joulun aikoihin kirkoissa puhutaan enkeleistä ja paimenista. Niin ja siitä Jeesus-vauvasta ja tähdestä. Sitten on olemassa niitä joululaulukirkkoja, missä vain lauletaan. Jotkut menee ihan yölläkin kirkkoon. Minusta voisi olla jännittävää, että olisi sellaisia eläinkirkkoja, joihin ihmiset voisivat ottaa omat lemmikkinsä mukaan. Tosin jos joutuisin istumaan jonkun koiran vieressä, voisi tulla sanomista.

perjantai 20. joulukuuta 2013

20. luukku: Jouluruoka

Joulussa parasta lahjojen lisäksi on tietysti ruoka. Eli kinkku. Kyllä meillä kaikenlaista muutakin on, mutta kinkku on kuitenkin sitä oikeaa ruokaa.

Sitten on niitä laatikoita, joista kämppiksenikin tykkää. Mutta niitä on muitakin makuja kuin pahvi! On peruna-, porkkana-, bataatti-, punajuuri-, lanttu- ja maksalaatikkoa ainakin. Meillä ei kylläkään noita kaikkia ole, mutta olen kuullut, että moisia on. Ja sitten kalaa ja kalanmunia, joita syödään sipulisilpun kera. Hyi, sanon minä! Kalkkunaa kyllä voin haukata.
Sitten monella on saippuakalaa tai rosoista. Jälkiruuaksi ihmiset syö luumusoppaa tai pipareita. Ilmeisesti niillä on jokin tarkoitus, koska ei ne minusta oikein hyvää jälkiruokaa ole.

Jos kissa saisi päättää, olisi joulupöydässä katkarapuja alkupalaksi, pääruuaksi kinkkua ja jälkiruuaksi viili- tai jugurttipurkin kannen nuoleminen. Ai että, kyllä olisi makoisaa!
Yhdessä laulussa sanotaan, että jouluruokaa tarjoo kunnon väki, mutta mitä jos ei ole kunnon väkeä? Onko silloin jouluruokaakaan? En ole aivan varma, onko minun ihmiset kunnon väkeä, mutta ainakin meillä on jouluruokaa. Ja jos esitän jostain kiinnostunutta, yleensä saan maistaa, kuten pikkuemäntäkin. Se on ainakin jo ihan ammattilainen kinkunmaistaja. Olemme kämppikseni kanssa kouluttaneet sen hyvin!

torstai 19. joulukuuta 2013

19. luukku: Jouluperinteitä - meillä ja muualla

Joulu on täynnä perinteitä. Perinne tarkoittaa asiaa, joka tehdään samalla tavalla nyt kuin ennenkin. Minulle perinne on ainakin se, että kun jääkaapin ovi aukeaa, olen leijonana paikalla! (Olen kuullut, että tuossa sanonnassa käytetään usein ihan toista eläintä, mutta minä tietysti luovana kissana muutin sen sopivammaksi!) Perinteen pelkästä tavasta erottaa se, että tapa on peritty. Minä uskon, että olen perinyt tavan omilta vanhemmiltani. Täytyy olla niin.
Mutta mitä jouluun tulee, meillä on paljon perinteitä. Esimerkiksi se, että tulee kuusi ja paistetaan kinkku, annetaan lahjoja ja lauletaan tiettyjä lauluja. Emäntä ja isäntä ovat tehneet niin jo lapsuudenkodeissaan, ehkä pikkuemännänkin lapset joskus tekevät samalla tavalla.

Toisissa maissa ja paikoissa joulua juhlitaan eri tavoin. Olen kuullut, että jossain päin maailmaa syödään kalaa, eikä kinkkua. Onneksi minä satun asumaan tällä puolella maailmaa! Ja jossain jouluna pidetään juhlat ystävien kesken. Meillä ollaan yleensä vain perheen kanssa. Jotkut taas eivät vietä joulua ollenkaan. Olisipa kiva kulkea joulukissana maailmaa ympäri ja nähdä lajitovereiden joulunviettoa.

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

18. luukku: Joulun taika

Minä luulen, että joulussa on taikaa. Olen myös kuullut sanottavan, että näin oikeasti on. Uskon, että jotain tavallisuudesta poikkeavaa tapahtuu. Ehkä näen porojen lentävän, tai lumiukon. Ehkä pikkuemännälle kasvaa häntä ja viiksikarvat tai nuo emännän tekemät pikkutalot kasvavat oikeiden talojen kokoisiksi!
Elämme jännittäviä aikoja. Tontut liikkuvat, lapset ovat kilttejä ja jotkut kissat myös. Alleviivaan tietenkin omaa kiltteyttäni, vaikka emäntä väittääkin toisin. Mutta luotan joulun taikaan.
On sekin aikamoinen taikatemppu, että koko syksyn kiiruhtaneet ihmiset pysähtyvät hetkeksi. Emäntäkin aikoo. Hyvä aikomus, mutta en ole varma, kuinka se osaa. Ainakin joulu on taikonut emännälle lomaa töistä! Se on minusta loistava uutinen! Aion ottaa ilon irti siitä, pysyä emännän sylissä kaikki mahdolliset hetket. Siitä ei joulu saa minua taikoa pois!

tiistai 17. joulukuuta 2013

17. luukku: Tiernakissat

Kissa: Saammeko tulla maukumaan?

Hyvää iltaa, hyvää iltaa, itse kullekin rodulle.
Sekä isännill' että emännill', jokaiselle kuin talossa on.
Ja me toivotamm', ja me toivotamm', onnellista ja hyvää joulua.
Ja sitä taivaallista ystävyyttä, joka meidän kaikkemme ylitse käy.


Leijona:
Leijoona hän se ajoi hevoisillaan ja ratsuillaan
Siihen asti kun hän tuli Mustan kissan maalta.
Siihen asti kun hän tuli Kotikonnun tykö.

Kuningas Leijona olen minä!

Musta kissa: Jaa, minä tykkään, että sinä olet yksi tiikeri.

Leijona: Jaa, minä en ole mikään tiikeri, vaan kuningas Leijona, joka kannan minun kultaista kruunuani minun esi-isien jälkeen. Hoo, miksi olet noin musta?

Musta kissa:
Hoo, jos minä olen musta olen minä kaikilta tunnettu.
Hoo, jos minä olen musta olen minä hyviltä kaivattu.
Yksi herra ja kuningas Mustan kissan maasta.

Leijona: Vaikka sinä kuinka olet yksi herra ja kuningas Mustan kissan maasta, pitää sinun polvistuman minun eteheni ja kehräämän minua.

Musta kissa: Ei, vaan Kissa.

Leijona: Sinä taikka sun viiksikarvas!

Katsokaatte nyt tuota Mustaa kissaa kuningasta
kuinka sen pitää kehräämän Leijonaa
ja lankeeman hänen etehensä polovillensa.

No nyt te ootta nähneet tuon Mustan kissan kuninkaan
kuinka sen piti kehräämän Leijonaa
ja lankeeman hänen etehensä polovillensa.

Pentu: Menkää Kotikontuun, kissojen ystävien luo. Sieltä te löydätte vastasyntyneen kissanpennun makaavan emonsa kainalossa, jota kissaenkelit vartioitsevat ynnä härkäin ja aasein kanssa.


On kissa syntynyt meille ja pentu annettu on.
Hänessä eläimen löysin, Jumalan suosion.
Hän on sen ylhäisen koitto, mi maailmaa valaisevi,
vaan ehkä hänen maukuns' maan ympär' kajahtavi.


Leijona: Kissa, mun palvelijani.

Kissa: Jaa, minun armollinen majesteettini.

Leijona: Oletko nähnyt niitä kolmea Itäisen maan viisasta kattia?

Kissa: Jaa, minä olen nähnyt ne kolme Itäisen maan viisasta kattia, jotka tekivät kuin viekkaat varkaat ja väärät valtiaat ja ottivat toisen tien ja livahtivat kinkku mukanaan omalle maalleen.

Leijona:
Sepä minua sangen suuresti harmittaa ja sydämelleni käy, että nuo kolme Itäisen maan viisasta , jotka tekivät kuin viekkaat varkaat ja väärät valtiaat ja ottivat toisen tien ja livahtivat kinkku mukanaan omalle maalleen.

Mene ja hae kämppikseni, sillä hänen kanssaan minä olen taistellut Suolaa ja Pippuria vastaan, sillä tahdon minä nyt sotia noita kolmea Itäisen maan viisasta kattia vastaan.

Mene myös Kotikontuun, kissojen ystävien luo ja tuo minulle kaikki kinkut, mitä satut löytämään, kunnes olet löytänyt sen äsken syntyneen kissojen kuninkaan.

Kissa:
Yks kissa olen minä sodassa ja urhoollinen kuka ties
ja vaikka olen varustettu sotakissa
Leijona saa vastata edestämme mitä me olemme 
siihen on meitä opetettu, että totella Leijonaa
ja kuunnella joskus emäntää.

No taimenen tähteet, no taimenen tähteet
Siis taimen pieni se perattiin
ja meille palaset annettiin
tai terveille jaloille kannettiin
tai lounas pöytään katettiin. Tai.


Kissa: Nyt minä olen käynyt Kotikonnussa, kissojen ystävien luona ja napannut mukaani kaikki kinkut, mitä olen sattunut löytämään.

Leijona:
Koska sinä olet ollut niin rohkea ja silitellyt minun kultaista turkkiani, tahdon minä palkita sinut katkaravuilla ja muikuilla ja antaa sinulle yhen verisen todistuksen kynteni kärjestä.

Tuosta ulos, tuosta sisään, siitä mun matkani pitää.

Risti sun rintaas, kynsi mun tassuun.

Jopa joutui jouluaamu kissakunnalle
josta ompi ilo saatu koko maailmalle.
Vaan rakkaudest' Jumala teki meille tämän maan,
josta ompi ilo saatu koko maailmalle.

Virret taivahan ne kajaa mau'uin kymmentuhansin.
Leijona kuningas on taivaan, altti kiitos Jumalan.
Hän on yksin vallan päällä, maailman tassuissans' pitää.
Halleluja, halleluja, halleluja, MAU!

Kissa: Emme ole millään viekkauella emmekä vääryyellä tulleet teijän huoneeseenne maukumaan, vaan ihan teijän oman tahtonne mukaisesti. Olemme köyhiä maukujakissoja ja pyyämme lanttia.

Pentu: Ja pientä kinkkupalaa.

Kiitos olkohon, kiitos olkohon teidän lahjainne edestä.
teidän lahjainne pitäis oleman julki Jumalan edessä.
Ja te isoovaiset ja myös siunatut, nyt me olemme kaikki maukuneet.
Ja me toivotamm', ja me toivotamm' onnellista ja hyvää joulua.


maanantai 16. joulukuuta 2013

16. luukku: Varpusia ja muita lintuja


Eilen sateli lunta, mutta eipä näkynyt lintuja ikkunan takana. En tosin kovin paljoa jaksanut katsellakaan, koska minun piti pysytellä muualla. Emäntä on torunut minua, koska en ole ollut ihan kiltti. Mutta ei siitä sen enempää, ettei tontut kuule.

Tämä kuva on kyllä viime vuodelta, kuten lumimäärästä saattaa arvata.
Olen kuullut yhden joululaulun, jossa kerrotaan varpusesta. Ja että se tulee taivaasta. Lumi tulee myös taivaasta. Ja aurinko. Mutta jollakin tapaa tuo lintuasia on erilainen juttu. Jostain syystä jouluna annetaan linnuille siemeniä, palloja ja lyhtyjä. Jotkut antaa myös muulloin, mutta toiset vain joulun tienoilla.

Minä en oikein ymmärrä, miksi linnuille annetaan palloja. Kun ei ne oikein osaa pelata. Ja lyhtyjä ymmärrän vielä vähemmän. Yleensä niihin laitetaan kynttilöitä. (emäntä: Ne ovat lyhteitä, eivät lyhtyjä.) Mutta siemenet ymmärrän hyvin. Syökää linnut siemeniä, niin pulskistutte, ja meidän kissojen on helpompi napata teidät. Paitsi ne taivaasta tulevat.

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

15. luukku: Joulutähti

Jouluun kuuluu tähti. Pikkuemäntäkin tietää sen, ja osaa sanoa hienosti tähti. Minä luulen, että tähti on siksi, että on talvi, ja talvella on tähtiä taivaalla ja joulu. Jotenkin ne liittyy yhteen. Vaikka voi kesälläkin olla tähtiä, jos on pimeää. Mutta silloin ei ole tuommoisia tähtivaloja.
Minä makoilen tähtilampun alla, vaikkei oikein kuvasta erota.

Joulutähti tarkoittaa muutakin kuin tähteä. Yhtä kukkaa kutsutaan joulutähdeksi. Minusta se kukka olisi voinut saada jonkin muunkin nimen, ettei sekoittuisi tähteen, vaan olisi selvästi kukka. Olen huomannut muitakin vastaavia asioita, että sama sana tarkoittaa ihan jotain muuta. Jouluun liittyy sana "kuusi" ja se tarkoittaa myös muutakin kuin puuta. Tässä on eri merkityksiä sille.

Minä muistelen, että joulutähdellä on myös sellainen merkitys, että se vilkkuu jossain semmoisessa paikassa, mihin joidenkin pitäisi löytää. Se on vähän kuin majakka tai semmoinen kyltti, että täällä se on! Varmaan tähtiä seuraamalla löytäisi myös kissoja. Ehkä vielä yhden joulutähden, minut!

lauantai 14. joulukuuta 2013

14. luukku: Joulukiireitä

Emännän tehtävälista alkaa olla aika pitkä. Ensi viikolla sillä on enemmän aikaa tehdä jouluvalmisteluja. Se ilmeisesti kuuluu tähän joulunalusaikaan, että on kiire ja paljon tekemistä.Minunkin tehtävälistalla on monta asiaa, ainakin seuraavia:

  • Mene pesukoneen päälle, kun kuuma pyykki on koneessa
  • Kyttää jääkaapin luona aina, kun joku on siinä lähistöllä
  • Pakoile pikkuemäntää, kun se tulee liian lähelle
  • Makoile lipaston päällä / pikkuemännän sängyssä / sohvalla / raapimispuussa / kiipeilyhyllyssä / eteisessä / keittiön pöydän alla 
  • Pyri kaappiin, kun ovi on auki
  • Yritä karata rappuun, kun ulko-ovi on auki
Huh! Olipa siinä tekemistä. Tosin nuo tehtävät on sellaisia, että ne on aina ajankohtaisia, ei pelkästään joulua ennen.
Olen miettinyt sitä, että pitääkö ihmisillä olla aina ensin kiire, jotta sitten voi olla rauha. Ainakin olen kuullut puhuttavan joulukiireestä ja sitten joulurauhasta. Että pitääkö sitä aina juosta kovaa, että sitten rauhoittuminen maistuu paremmalta? Ehkä niin. Minustakin kyllä on välillä kivaa juoksennella ja kisata kämppiksen kanssa kovasti, ja sen jälkeen on hienoa nautiskella rauhasta.

perjantai 13. joulukuuta 2013

13. luukku: Valoa!

Tänään on Pyhän Leijonan päivä - muistanette viime vuodesta. Mutta tänään on myös onnenpäivä! Eikös perjantai 13.päivä ole onnenpäivä? Ainakin jos on Seija-niminen, koska silloin on myös nimipäivä. Ja sitten vielä tänään on taas emännän kuorokonserttipäivä. Minusta tuo on jo vähän liikaa yhdelle päivälle.

Emäntä kertoi minulle, että niiden konsertin nimi on Valoa! Se on hyvä nimi, ainakin tähän aikaan vuodesta. Ja tuo merkki tuon sanan perässä tarkoittaa käskyä tai pyyntöä. Muistelisin, että sitä merkkiä kutsutaan maukumerkiksi, ainakin kissankielellä. Se tarkoittaa siis sitä, että ne käskee valon tulla.
Saisinko vähän lisää valoa? Vaikka auringon?

Luulen, että olisi helpompi käskeä sen sen Lucia-neidon tulla, koska valo ei välttämättä tottele. Ehkä tänään kuitenkin tottelee, jos ne laulaa oikein kovaa. Minä luotan kyllä enemmän maukumiseen, tai kehräyksen hyrinään.

torstai 12. joulukuuta 2013

12. luukku: Jouluapuna

Eilen koitti päivä, että blogissani on vierailtu yli 20 000 kertaa! Olin tosi iloinen asiasta, ja vietin päivän lempitouhuissani eli makoilin pikkuemännän sängyssä aina silloin, kun se ei siellä makoillut itse.

Illalla autoin emäntää, kun se riehaantui ja alkoi leipoa niitä maustekakkusia. Kiehnäsin emännän jaloissa ja katselin vierestä. Sain vähän taas haistaa ja maistaa taikinaa. Pikkuisen nuolaisin, mutta en edelleenkään pitänyt siitä. Pikkuemäntä puolestaan olisi halunnut lisää.

Mutta niitä valmiita juttuja ei saanut syödä, koska ne ei kuitenkaan ole vielä valmiita, sanoi emäntä. Se meinaa rakentaa niistä talon! En kyllä haluaisi asua semmoisessa talossa. Mutta olisipa hienoa, jos olisi seinät kinkkua! Siitä voisi haukata aina, kun nälkä tulee.

Avusta puheenollen pikkuemäntä osaa pyytää apua, jos se vaikka ei pääse kiipeämään tuolille. Se sanoo apu-apu mikä on ihmisten kieltä ja tarkoittaa, että sitä pitää auttaa. Mutta minä en ole auttanut sitä, ainakaan vielä.
Avuliaisuuteni on yksi monista hyveistäni, mutta niin on myös oma-aloitteisuuteni. Muutama päivä sitten emäntä tyhjensi purkkiin meidän raksuja. Sillä aikaa, kun se pesi meidän ruokakippoja, minä kävin ihan omatoimisesti syömässä tuosta isosta purkista. Säästin emännän aikaa ja vaivaa. Hyvä minä!

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

11. luukku: Tontun askelia

Minä alan uskoa, että tontut tarkkailevat meitä. Ja minä olen ollut tosi kiltti, koska yksi tonttu oli tuonut minulle lahjan. Noo, oli se vähän pikkuemännällekin, mutta ensin minulle!

Maanantaiaamuna kuuntelin, että käytävästä kuuluu ääniä, kun emäntä lähti töihin. Siellä oli kuulemma ollut tonttu, jonka emäntä oli nähnyt. Ja se tonttu toi minulle tämmöisen!

Minun piti illalla etsiä tonttua. Jos se olisikin livahtanut meille sisään. Tutkin eri paikoista, missä en yleensä tapaa vieraillakaan. Mutta olisinhan minä tontun nähnyt, jos se tutuissa paikoissa lymyilisi!
Mitäs te Rakkaat Lukijani luulette? Onkohan tonttu piilossa ylhäällä vai alhaalla? Sisällä vai ulkona? Vaikka ei sillä väliä, kunhan ne jossain liikkuu ja huomaa, kuinka kiltti minä olen. Sitten varmaan saan joulunakin lahjoja, tai ainakin kinkkua!

tiistai 10. joulukuuta 2013

10. luukku: Joulun värit

Tänään on kaksi viikkoa jouluaattoon! Minua jännittää jo vähän. En kyllä ihan varma ole, mikä minua jännittää siinä joulussa. Ehkä se, etten ole vieläkään tehnyt lahjalistaa. En oikein ole keksinyt, mitä haluaisin, kinkun ja emännän rapsutusten lisäksi siis.

Nyt minua mietityttää se, että mitkä värit ovat joulun värejä? Yleensä jouluun liitetään punainen ja vihreä, vähän kultaa tai hopeaa sekä valkoista siihen mausteeksi. Uskon, että se vihreä tulee joulukuusesta, punainen omenoista, valkoinen puurosta, kulta valosta ja hopea pakkasesta. Eikö olekin uskottava selitys?

Meillä joulu on monivärinen, riippuu siitä, missä huoneessa ollaan. Olohuoneen joulu on ruskeaa ja kultaa, keittiössä punaista ja valkoista, makuuhuoneessa hopeaa, valkeaa ja turkoosia, pikkuemännän tulevassa huoneessa on semmoista erilaista punaista.
Sitä olen ihmetellyt, että miksei joulu voisi olla oranssivalkoinen? Olen kuullut lauluja, jotka kertoo mustasta tai valkeasta joulusta, mutta eipä ole kukaan laulanut oranssivalkeasta joulusta. Minun mielestä siinä olisi ideaa!